Tämä blogi on oma avunhuutoni, se pyytää ymmärtämään ja kuuntelemaan. Minä itse en ole angsti lapsi ja elämäni on varsin mutkitonta. Voisin jopa sanoa olevani hemmoteltu lapsi. Silloin tällöin kuitenkin kaikille tulee hetkiä joilloin he vihaavat tätä elämää, ja huutavat vanhemmilleen, perheelleen ja ystävilleen. Ne hetket ovat heidän avunhuutojaan.
Minä olen kuitenkin aina tykännyt purkaa tunteitani muilla keinoin. Lempi tapani on kirjoittaminen, joidenkin mielestä kirjoitukseni olivat hienoja, joskus jopa runollisia. Minulle on se ja sama ovatko kirjoitukseni runollisia. Näistä kehuista yllättyneenä päätin kirjoittaa blogin. Oman avunhuutoni maailmalle. Täältä löydät sekä surullisia, että iloisia runoja/teksetä/mietelmiä. Toivon sinun pitävän molemmista.
Stranger
JK. Ai niin! Tekstit ovat itse kirjoittamiani joten toivon ettet kopsaa, minulla on tekijänoikeudet!
